Moi again pitkästä aikaa! 8 päivää on jo vierähtänyt Alppimaisemia katsellessa, ja suhteellisen laajassa mediapimennossa. Majapaikassamme ei netti toimi, ja TV:n kaikki kanavat on totutusti saksaksi dubattuja. Radiosta tulee jonninjoutavaa skeidaa, joten median saanti on jäänyt pääosin Pasilan toisen tuotantokauden katselemiseen DVD:ltä. On muuten hyvää viihdettä, hyvää viihdettä on Pasila;)
Lokkina muiden hotellien wlaneja hyväksi käyttäen olen kuljeskellut blogien vaativassa maailmassa. Liekö ohut ilmanala vai totaali väsymys, mutta olen suhtautunut välillä hyvinkin kriittisesti lähes kaikkeen lukemaani. Medialukutaitoni on vääristynyt. Mutta mistä se johtuu? Johtopäätöksenä medialukutaitoni on täysin päivästä kiinni. Siihen vaikuttaa hyvin pitkälti mieliala ja asiat, jotka sillä hetkellä ärsyttävät.
Olen jopa mukautunut ajoittain Pasilan roolihahmo Kyösti Pöystiin. ”Jumalauta! En oo samaistunut! En halua samaistua tuohon sisältään pieneen paskiaiseen!” Pöysti on hyvinkin kriittinen mediaa kohtaan, ja se luo hänelle hyvän medialukutaidon. Tosin Pöystilläkin on heikot kohtansa: mainonnan uhri, asioihin luottaminen mielialan mukaan, liika kriittisyys, ihmisten liiallinen ennalta analysointi, liika itsetietoisuus, liika omaan ihmistuntemukseen luottaminen.
Omat tunteet ja mielialat pitäisi pitää median lukemisesta erillään. Olen huomannut, että samasta asiasta saatan peräkkäisinä päivinä olla täysin eri mieltä. Tämän ilmiön huomaan varsinkin pidemmällä aikavälillä. Olen muun muassa lukenut omia kärkeviä mielipiteitäni keskustelupalstoilla, jonka jälkeen on tehnyt mieli heittää täydellinen vastaväite itselleni! Nurinkurista:S
Tämä kuitenkin edustaa mielestäni kehittävää medialukutaitoa. Se aiheuttaa hämmennystä jopa itseni sisällä, mutta en kuitenkaan päädy provosoimaan mitään omien arvojeni vastaisesti. Turhimmat ihmiset blogeissaan ja keskustelupalstoillaan ovat ne, jotka käyttäytyvät huolettomasti kuin Paris Hilton tai rivipoliitikko. Miten esimerkiksi kehityt, kun toteat että ”ihmisten perusarvoihin kuuluu rehellisyys”. Tämän asian voi ajatella myös toisin: ”Ihmiset ovat huijareita. Joko ne huijaavat itseään tai toisiaan. Ihminen on pohjimmiltaan selviytyjä. Jos se tuntee elämänsä vaarantuneeksi, se osaa käyttää epärehellisyyttä selviytyäkseen. Ihminen oppii huijaamaan itseään siten, että luulee muunneltua totuutta faktaksi. Ihminen ei ole timantti. Ihmisen pitää keskittyä pitääkseen arvoista kuten rehellisyydestä kiinni. Ihminen onkin pohjimmiltaan raaka ja paska. Ja paskastahan ei saa konvehtia. Rehellisyyttä enemmän kehittäisin ensiksi empatiaa. Rehellisyydelle täytyy oppia jokin anti-itsekeskeinen syy.
Blogitekstien julkaisemisesta olen montaa mieltä. Tämä siksi, että blogitekstistä ei tarvitse ottaa mitään vastuuta eikä blogitekstien julkaisemista mietitä montaa päivää eri mielialoissa. Tämäkin teksti oli tässä mielessä huonoa kuin sairaalaruoka. ”Mutta mitä sitten?! Oma vika jos uskotte tähän skeidaan! Vaihtakaa sivua, jos ei kiinnosta! Mä en ala sit kuunteleen tai ottaan vastuuta, kun joku tulee avautuun mulle, että on loukkaantunu mun teksteistä.” …moi tältä erää…takaisin Pasilan ääreen;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti