Moi!
Pakko avautua mediaa koskevsta mielipiteistä jälleen blogin muodossa. Tämän kertainen aihe on musiikin voima.
Kuulin tällä viikolla tutkimuksesta, jossa oli testattu aivohalvauspotilaiden masentumisen ehkäisyä ja uudelleen oppimisen nopeuttamista kolmella eri menetelmällä. Menetelmät olivat:
1. Masennuksen lääkehoito
2. Terapia ja psykiatria
3. Musiikin kuuntelu
Menetelmiä annettiin tutkimuspotilaille sama määrä, tosin lääkkeiden syöminen nyt ei kauaa kestä. Terapiaan käytetty aika oli kuitenkin sama kuin musiikin kuunteluun kulunut aika. Totta kai terapioitakin on miljoonia erilaisia, mutta tutkimuksessa käytettiin tavanomaista terapiaa, joka oli tarkoin valvottua ja "tasalaatuista". Kuunneltava musiikki oli tutkittavan potilaan rauhoittavaa mielimusiikkia.
Tutkimustulokset olivat luotettavuusrajoissakin selvät. Musiikin kuuntelu osoittautui perinteisiä metodeja huomattavasti tehokkaammaksi. Miettikää!!! Mediasta voi olla hyötyäkin! Musiikin kuuntelu hoitokeinona ei rasittaisi valtion rahakirstua, joten tulevaisuudessa menetelmää kokeillaan varmasti.
Millaista mediaa musiikki sitten on? Musiikki antaa kuuntelijalle vapauden tulkita sitä. Musiikki voidaan yrittää säveltää manipuloivaksi tai puolueelliseksi, mutta varsinkin jos kuuntelijalla ei ole musiikin tekijä tiedossa, musiikin tulkitseminen jää täysin kuuntelijalle. Musiikki mediana voidaankin siis mieltää viattomaksi, mutta samalla erittäin tehokkaaksi. (Edellisessä otin kantaa musiikkiin, joka ei sisällä sanoja)
Tästä rohkaistuneena aloitin koko talven kestävän empiirisen tutkimuksen. Olen joka syksy ja alkutalvi kärsinyt Suomen pimeän aiheuttamasta valonpuutemasennuksesta. Aiemmin syksyllä aloitin D-vitamiinikuurin, mutta nyt lisään lääkelistaan rauhoittaan, sanattoman mielimusiikin kuuntelemisen. Katsotaan talven jälkeen, onko fiilis parantunut!
Musiikkimediaa reseptillä, jeejee:)
torstai 22. lokakuuta 2009
MEKAP1/10 Hieno mies puhuu asiaa
Oikein makoisaa syksyistä torstai iltapäivää!
Eilen julkaisin blogissani jutun MEKAP1/9, joka käsitteli opetusjärjestelmän rahoitusta. Tähän juttuun on pakko lisätä hieno pätkä tällä hetkellä omassa elämässäni vahvimman mediakasvattajan, Youtuben, syövereistä löytynyt pätkä.
http://www.youtube.com/watch?v=WGL8FEMc378
Videossa juuri edes mennyt jenkkikoomikko George Carlin tiivistää yhteiskunnan koulutuksen tukemisen kierouden. Hieno mies tämä George!
Taustatietoa tästä yhteiskuntakriittisestä stand-up -koomikosta löytyy vaikkapa nettitietosanakirja Wikipediasta (HUOM! Ei luotettava media)
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Carlin
Videon myötä, hyvää päivän jatkoa kaikille!
Eilen julkaisin blogissani jutun MEKAP1/9, joka käsitteli opetusjärjestelmän rahoitusta. Tähän juttuun on pakko lisätä hieno pätkä tällä hetkellä omassa elämässäni vahvimman mediakasvattajan, Youtuben, syövereistä löytynyt pätkä.
http://www.youtube.com/watch?v=WGL8FEMc378
Videossa juuri edes mennyt jenkkikoomikko George Carlin tiivistää yhteiskunnan koulutuksen tukemisen kierouden. Hieno mies tämä George!
Taustatietoa tästä yhteiskuntakriittisestä stand-up -koomikosta löytyy vaikkapa nettitietosanakirja Wikipediasta (HUOM! Ei luotettava media)
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Carlin
Videon myötä, hyvää päivän jatkoa kaikille!
MEKAP Onnettomuudet mediassa
Viimeisiä juttuja viedään mediakasvatuksen kurssin tiimoilta. Tulen kuitenkin jatkamaan tätä blogikirjoittelua, koska olen huomannut sen selkeyttävän omaa päätäni. Ei haittaa, vaikka näitä juttuja ei kukaan lukisikaan, mutta kun saa itse avautua, ajatukset konkretisoituvat edes kirjoittajalle.
Illan aihe:
Ajoin eilen kolarin. Vedin huolella Nekalassa toisen auton perään. Tilanne ei aiheuttanut henkilövahinkoja, mutta silti media olisi voinut julkaista aiheesta mojovan jutun:)
"Opettajaksi opiskeleva nuori mies kaahasi koulusta kotiin varastetulla autolla. Mies oli palaamassa Tampereen Normaalikoulusta kotiin, ja välinpitämätön ajotyyli aiheutti hengenvaarallisen peräänajon. Millainen moraali on nykyisillä opettajilla?"
Jos nyt kuitenkin media päättää julkaista tämän medialle tyypillisen värikynäteoksen, ilmoitan, miten tilanne oikeasti meni:
"Olen kyllä opettajaksi opiskeleva nuori mies. Tulin Kuokkamaantien ja Nekalantien risteykseen noin 20km/h nopeudella mustan citymaasturin perässä. Olimme kääntymässä molemmat oikealle, joten katsoimme Nekalantien vasemmalta tulevaa liikennettä. Noin 150m:n päässä näkyi auto tulevan risteystä kohti. Arvioin vielä hetken tulevan auton nopeutta vasemmalle katsomalla, ja huomasin, että ehdin edellä ajaneen citymaasturin kanssa helposi liittymään Nekalantielle ennen kyseistä autoa. Olimme ajaneet jo suojatien yli, kun käänsin katseen eteeni. MITÄ PRKL!!! Citymaasturi olikin päättänyt jäädä odottamaan vasemmalta tulevaa autoa! Oman reaktioajan jälkeen jarrutusmatkaa maasturiin jäi noin 0,20 sekuntia. Kyseessä siis peräänajo noin 10km/h nopeudella. Maasturista vääntyi peräkoukku, ei muita vaurioita. Ja auto jolla ajoin, on toisen henkilön nimissä, eli ei siis varastettu:)"
Ottaa muuten ylipaljon päähän ajaa kolari. Varsinkin kun kyse on ensimmäisestä kolarista ja vieläpä toisen autolla. No, vielä pahemmalta tilanne tuntuisi, jos media oikeasti kirjoittaisi asiasta vääristyneeseen sävyyn.
Idea: Välillä käy todella paljon sääliksi median kuluttamia julkkiksia, joista annetaan yhteiskunnalle täysin vääristynyt kuva. Voin kuvitella, miten se vaikuttaa henkilön mielentilaan.
Illan aihe:
Ajoin eilen kolarin. Vedin huolella Nekalassa toisen auton perään. Tilanne ei aiheuttanut henkilövahinkoja, mutta silti media olisi voinut julkaista aiheesta mojovan jutun:)
"Opettajaksi opiskeleva nuori mies kaahasi koulusta kotiin varastetulla autolla. Mies oli palaamassa Tampereen Normaalikoulusta kotiin, ja välinpitämätön ajotyyli aiheutti hengenvaarallisen peräänajon. Millainen moraali on nykyisillä opettajilla?"
Jos nyt kuitenkin media päättää julkaista tämän medialle tyypillisen värikynäteoksen, ilmoitan, miten tilanne oikeasti meni:
"Olen kyllä opettajaksi opiskeleva nuori mies. Tulin Kuokkamaantien ja Nekalantien risteykseen noin 20km/h nopeudella mustan citymaasturin perässä. Olimme kääntymässä molemmat oikealle, joten katsoimme Nekalantien vasemmalta tulevaa liikennettä. Noin 150m:n päässä näkyi auto tulevan risteystä kohti. Arvioin vielä hetken tulevan auton nopeutta vasemmalle katsomalla, ja huomasin, että ehdin edellä ajaneen citymaasturin kanssa helposi liittymään Nekalantielle ennen kyseistä autoa. Olimme ajaneet jo suojatien yli, kun käänsin katseen eteeni. MITÄ PRKL!!! Citymaasturi olikin päättänyt jäädä odottamaan vasemmalta tulevaa autoa! Oman reaktioajan jälkeen jarrutusmatkaa maasturiin jäi noin 0,20 sekuntia. Kyseessä siis peräänajo noin 10km/h nopeudella. Maasturista vääntyi peräkoukku, ei muita vaurioita. Ja auto jolla ajoin, on toisen henkilön nimissä, eli ei siis varastettu:)"
Ottaa muuten ylipaljon päähän ajaa kolari. Varsinkin kun kyse on ensimmäisestä kolarista ja vieläpä toisen autolla. No, vielä pahemmalta tilanne tuntuisi, jos media oikeasti kirjoittaisi asiasta vääristyneeseen sävyyn.
Idea: Välillä käy todella paljon sääliksi median kuluttamia julkkiksia, joista annetaan yhteiskunnalle täysin vääristynyt kuva. Voin kuvitella, miten se vaikuttaa henkilön mielentilaan.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
MEKAP1/9 Opetusjärjestelmä puhuttaa
Viime päivinä itseäni on askarruttanut mediakasvatuksen kylkeä liippaava asia opetusjärjestelmän rahoitusmotiiveista.
=> Kuka pitää opetusjärjestelmää pystyssä?
Koulujärjestelmä on suurimmaksi osaksi valtion tukemaa, mutta jostain sekin raha tulee.
=> Kuka ohjailee valtion rahoitusta?
Viime päivinä mediassa on erittäin suurella sydämellä kritisoitu poliitikkojen vaalirahoituksia. On huomattu, että vaalirahoitukset eivät ole olleet lainmukaisia. Media saattaa värittää tapausta omalla värikynäarsenaalillaan, mutta hatusta nämä tapaukset tuskin ovat vedetty.
Tällaisia "huijareita" eivät ole pelkästään poliitikot. Myös rahoittajat ovat huijareita. Samalla tavalla valtion johtaminen saattaa hyvinkin perustua todellisten yhteiskuntaa pyörittävien tahojen nuoleskeluun. Valtion rahoista suuri osa on kotimaisten suuryhtiöiden osakkeissa. En yhtään ihmettelisi, jos vaikkapa Nokian johtajien toiminnalla olisi vaikutusta valtion varojen hoitoon.
Tästä päästään koulutuksen rahoitukseen.
=> Kuka yhteiskunnan todellisista rahoittajista haluaa koulutetun yhteiskunnan?
Esimerkiksi Nokian tapauksessa tietoliikenne-elektroniikan opiskelu saa varmasti tukea Valtiolta, koska siitä on lyhyen aikavälin hyötyä myös Nokialle. Entäpä peruskoulun rahoitus?
En usko, että suurten rahoittajien motiivina on yhteiskunnan yleissivistyksen kehittäminen, vaan kyse on 100%:sti oman taloudellisen menestyksen pönkittäminen.
"Raha ratkaisee", kuten Irwinkin aikoinaan lauloi. Siinä ei empatiaa kysellä, kun lasketaan omia osinkoja ja indeksirahastoja. Ja kuten fysiikassa olemme oppineet energian säilymislain, pätee sama rahaankin. Rahaa ei synny tyhjästä, vaan se säilyy. Finanssipomolle tämä tarkoittaa: "Mitä vähemmän muilla on rahaa, sitä enemmän sitä voi itse haalia."
Tämä taas tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan isoja kihuja ei todellakaan kiinnosta kasvattaa ihmiskunnasta fiksuja eri alojen experttejä. Parempi pitää tulevat sukupolvet tyhminä, niin heiltä saa haalittua rahaa enemmän. Ymmärrättekö pointin?
Tämä yhteiskunta perustuu pitkälti rahakeskeisten ihmisten hallintaideologiaan. Valtiot ovat manipoloituja. Empaattisuutta ja inhimillisyyttä eivät opeta ihmiskunnan ylläpitäjät, vaan näitä asioita pitää vaalia pienissä yhteisöissä. Mielestäni ihmiset, joiden ajattelua ohjaa raha/taloudellinen menestyminen, ovat ihmishirviön ensimmäinen evoluutioporras.
Haarautuuko ihmisestä aikojen saatossa euronarsisti ja yhteisöihminen?
=> Kuka pitää opetusjärjestelmää pystyssä?
Koulujärjestelmä on suurimmaksi osaksi valtion tukemaa, mutta jostain sekin raha tulee.
=> Kuka ohjailee valtion rahoitusta?
Viime päivinä mediassa on erittäin suurella sydämellä kritisoitu poliitikkojen vaalirahoituksia. On huomattu, että vaalirahoitukset eivät ole olleet lainmukaisia. Media saattaa värittää tapausta omalla värikynäarsenaalillaan, mutta hatusta nämä tapaukset tuskin ovat vedetty.
Tällaisia "huijareita" eivät ole pelkästään poliitikot. Myös rahoittajat ovat huijareita. Samalla tavalla valtion johtaminen saattaa hyvinkin perustua todellisten yhteiskuntaa pyörittävien tahojen nuoleskeluun. Valtion rahoista suuri osa on kotimaisten suuryhtiöiden osakkeissa. En yhtään ihmettelisi, jos vaikkapa Nokian johtajien toiminnalla olisi vaikutusta valtion varojen hoitoon.
Tästä päästään koulutuksen rahoitukseen.
=> Kuka yhteiskunnan todellisista rahoittajista haluaa koulutetun yhteiskunnan?
Esimerkiksi Nokian tapauksessa tietoliikenne-elektroniikan opiskelu saa varmasti tukea Valtiolta, koska siitä on lyhyen aikavälin hyötyä myös Nokialle. Entäpä peruskoulun rahoitus?
En usko, että suurten rahoittajien motiivina on yhteiskunnan yleissivistyksen kehittäminen, vaan kyse on 100%:sti oman taloudellisen menestyksen pönkittäminen.
"Raha ratkaisee", kuten Irwinkin aikoinaan lauloi. Siinä ei empatiaa kysellä, kun lasketaan omia osinkoja ja indeksirahastoja. Ja kuten fysiikassa olemme oppineet energian säilymislain, pätee sama rahaankin. Rahaa ei synny tyhjästä, vaan se säilyy. Finanssipomolle tämä tarkoittaa: "Mitä vähemmän muilla on rahaa, sitä enemmän sitä voi itse haalia."
Tämä taas tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan isoja kihuja ei todellakaan kiinnosta kasvattaa ihmiskunnasta fiksuja eri alojen experttejä. Parempi pitää tulevat sukupolvet tyhminä, niin heiltä saa haalittua rahaa enemmän. Ymmärrättekö pointin?
Tämä yhteiskunta perustuu pitkälti rahakeskeisten ihmisten hallintaideologiaan. Valtiot ovat manipoloituja. Empaattisuutta ja inhimillisyyttä eivät opeta ihmiskunnan ylläpitäjät, vaan näitä asioita pitää vaalia pienissä yhteisöissä. Mielestäni ihmiset, joiden ajattelua ohjaa raha/taloudellinen menestyminen, ovat ihmishirviön ensimmäinen evoluutioporras.
Haarautuuko ihmisestä aikojen saatossa euronarsisti ja yhteisöihminen?
tiistai 6. lokakuuta 2009
Norja - Suomi tennisturnee, Ramsau Open
Moi! Tänään vietän toista kevyttä päivää Ramsaun leirillä. Leirihän tosiaan on kestänyt jo yli 8 päivää, joten pää ei ole millään pysynyt aivan ehjänä. Johtuukohan ohuesta ilman alasta, mutta olen joka vuosi täällä melko provosoivalla tuulella. Kritisoin lähinnä kaikkea, ja mikään ei oikein sytytä. Täällä vain harjoittelu ja hyvä keli kiinnostavat. No, aivan sama, kunhan kulkee...
Toissa päivänä pidettiin Tompen ja parin norjalaiskollegan kanssa tennisturnaus. Tai no eihän se turnaus ollut, kun vain yksi peli, mut anyway. Oli muuten hieno lätkiä. Jäin vaan sen verran koukkuun tuohon rahapeliin, että taidan mennä tänä iltanakin vielä hakkaamaan keltaista karvakuulaa syöttökuutioon.
Turnaus päättyi ystävyysottelulle tyypilliseen tasapeliin 1-1 (2-6, 6-2). Mulla petti sipuli täysin toisessa erässä, ja sen takia kustiin sen aika lailla mennen tullen. Mutta hyvä näin, niin kummatkin voitti yhden erän:) Mitään tekniikkailoittelua peli ei ollut. Missään lyönnissä ei tainnut kummatkin jalat olla maassa, ja pisteistä pelatessa kierteet sivuutettiin lyöntirepertuaarista suosiolla. No, hauskaa oli silti, todellakin!
MEKAP1/8 Elämä tylsää ilman mediaa
Otsikossa on totta joka sana, myönnän. Kyllähän elämä olisi ilman mediaa tylsää kuin korkeakoulupedagogiikka. Ihminen ei pohjimmiltaan ole visionääri vaan havainnoitsija. Elämä ilman kuvia tai videoita, kirjoja tai sanomalehtiä, ja nettiä tai TV:tä olisi havainnoijan painajainen. Virikkeitä ei olisi nykyihmisen aivoille tarpeeksi, ja ihmisestä kasvaisi uudestaan luolamies. Evoluutio menisi toiseen suuntaan.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että medialukutaidon ja mediakriittisyyden kehittäminen antaisi medialle jopa luvan lisääntyä ihmisten arjessa. Mutta pelkäänpä vaan, että sama suuntaus jatkuu, media kehittyy mediakriittisyyttä nopeammin. Tällöin on riski vääristää yhteiskunnan perusarvoja. Kauhuskenaariossa media voisi kasvattaa ihmisestä pedon. Yhtenä esimerkkinä voisi olla itsekeskeinen oman edun tavoittelija, joka kuitenkin osaa empatialta näyttävillä sosiaalisilla taidoillaan huijata lähimmäisiään siten, että muut pitävät ihmistä rehellisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä. Tällaisia superolentoja on jo miljoonia maailmassa, mutta odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä pedot pääsevät maailman johtotehtäviin. Toivottavasti en ole silloin enää ihmisenä tässä siinä maailmassa. Kiitos ei.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että medialukutaidon ja mediakriittisyyden kehittäminen antaisi medialle jopa luvan lisääntyä ihmisten arjessa. Mutta pelkäänpä vaan, että sama suuntaus jatkuu, media kehittyy mediakriittisyyttä nopeammin. Tällöin on riski vääristää yhteiskunnan perusarvoja. Kauhuskenaariossa media voisi kasvattaa ihmisestä pedon. Yhtenä esimerkkinä voisi olla itsekeskeinen oman edun tavoittelija, joka kuitenkin osaa empatialta näyttävillä sosiaalisilla taidoillaan huijata lähimmäisiään siten, että muut pitävät ihmistä rehellisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä. Tällaisia superolentoja on jo miljoonia maailmassa, mutta odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä pedot pääsevät maailman johtotehtäviin. Toivottavasti en ole silloin enää ihmisenä tässä siinä maailmassa. Kiitos ei.
MEKAP1/7 Olen heikko paastoamaan
Moi! Tämä viikkotehtävä oli kuin luotu tänne Itävallan media-askeettiselle korkean paikan leirille. Olisin tarvittaessa pystynyt pitämään vaikka viikon mediapaastoa. Normaalisti olen todella huono paastoamaan mitä tahansa. En ole ikinä pystynyt pitämään pitkää karkki- tai herkku- tai muutakaan lakkoa.
Mediapaasto aiheutti ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen lisääntymisen, aktiviteettien monipuolisemman keksimisen, päiväunien nukkumisen, ja ruokavalion kiihtymisen. Viimeistä lukuun ottamatta on täysin selvää tehdä johtopäätös, että olisi maailmaa avartavaa, kun sopisimme juliaaniseen kalenteriin mediapaastopäivän tai tulevaisuudessa jopa -viikon. Se olisi shokki ihmisille, mutta pelastus yhteiskunnalle. Kannatan tätä äänin 1-0.
Mediapaasto aiheutti ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen lisääntymisen, aktiviteettien monipuolisemman keksimisen, päiväunien nukkumisen, ja ruokavalion kiihtymisen. Viimeistä lukuun ottamatta on täysin selvää tehdä johtopäätös, että olisi maailmaa avartavaa, kun sopisimme juliaaniseen kalenteriin mediapaastopäivän tai tulevaisuudessa jopa -viikon. Se olisi shokki ihmisille, mutta pelastus yhteiskunnalle. Kannatan tätä äänin 1-0.
MEKAP1/6 Medialukutaitoni, täysin päivästä kiinni!
Moi again pitkästä aikaa! 8 päivää on jo vierähtänyt Alppimaisemia katsellessa, ja suhteellisen laajassa mediapimennossa. Majapaikassamme ei netti toimi, ja TV:n kaikki kanavat on totutusti saksaksi dubattuja. Radiosta tulee jonninjoutavaa skeidaa, joten median saanti on jäänyt pääosin Pasilan toisen tuotantokauden katselemiseen DVD:ltä. On muuten hyvää viihdettä, hyvää viihdettä on Pasila;)
Lokkina muiden hotellien wlaneja hyväksi käyttäen olen kuljeskellut blogien vaativassa maailmassa. Liekö ohut ilmanala vai totaali väsymys, mutta olen suhtautunut välillä hyvinkin kriittisesti lähes kaikkeen lukemaani. Medialukutaitoni on vääristynyt. Mutta mistä se johtuu? Johtopäätöksenä medialukutaitoni on täysin päivästä kiinni. Siihen vaikuttaa hyvin pitkälti mieliala ja asiat, jotka sillä hetkellä ärsyttävät.
Olen jopa mukautunut ajoittain Pasilan roolihahmo Kyösti Pöystiin. ”Jumalauta! En oo samaistunut! En halua samaistua tuohon sisältään pieneen paskiaiseen!” Pöysti on hyvinkin kriittinen mediaa kohtaan, ja se luo hänelle hyvän medialukutaidon. Tosin Pöystilläkin on heikot kohtansa: mainonnan uhri, asioihin luottaminen mielialan mukaan, liika kriittisyys, ihmisten liiallinen ennalta analysointi, liika itsetietoisuus, liika omaan ihmistuntemukseen luottaminen.
Omat tunteet ja mielialat pitäisi pitää median lukemisesta erillään. Olen huomannut, että samasta asiasta saatan peräkkäisinä päivinä olla täysin eri mieltä. Tämän ilmiön huomaan varsinkin pidemmällä aikavälillä. Olen muun muassa lukenut omia kärkeviä mielipiteitäni keskustelupalstoilla, jonka jälkeen on tehnyt mieli heittää täydellinen vastaväite itselleni! Nurinkurista:S
Tämä kuitenkin edustaa mielestäni kehittävää medialukutaitoa. Se aiheuttaa hämmennystä jopa itseni sisällä, mutta en kuitenkaan päädy provosoimaan mitään omien arvojeni vastaisesti. Turhimmat ihmiset blogeissaan ja keskustelupalstoillaan ovat ne, jotka käyttäytyvät huolettomasti kuin Paris Hilton tai rivipoliitikko. Miten esimerkiksi kehityt, kun toteat että ”ihmisten perusarvoihin kuuluu rehellisyys”. Tämän asian voi ajatella myös toisin: ”Ihmiset ovat huijareita. Joko ne huijaavat itseään tai toisiaan. Ihminen on pohjimmiltaan selviytyjä. Jos se tuntee elämänsä vaarantuneeksi, se osaa käyttää epärehellisyyttä selviytyäkseen. Ihminen oppii huijaamaan itseään siten, että luulee muunneltua totuutta faktaksi. Ihminen ei ole timantti. Ihmisen pitää keskittyä pitääkseen arvoista kuten rehellisyydestä kiinni. Ihminen onkin pohjimmiltaan raaka ja paska. Ja paskastahan ei saa konvehtia. Rehellisyyttä enemmän kehittäisin ensiksi empatiaa. Rehellisyydelle täytyy oppia jokin anti-itsekeskeinen syy.
Blogitekstien julkaisemisesta olen montaa mieltä. Tämä siksi, että blogitekstistä ei tarvitse ottaa mitään vastuuta eikä blogitekstien julkaisemista mietitä montaa päivää eri mielialoissa. Tämäkin teksti oli tässä mielessä huonoa kuin sairaalaruoka. ”Mutta mitä sitten?! Oma vika jos uskotte tähän skeidaan! Vaihtakaa sivua, jos ei kiinnosta! Mä en ala sit kuunteleen tai ottaan vastuuta, kun joku tulee avautuun mulle, että on loukkaantunu mun teksteistä.” …moi tältä erää…takaisin Pasilan ääreen;)
Lokkina muiden hotellien wlaneja hyväksi käyttäen olen kuljeskellut blogien vaativassa maailmassa. Liekö ohut ilmanala vai totaali väsymys, mutta olen suhtautunut välillä hyvinkin kriittisesti lähes kaikkeen lukemaani. Medialukutaitoni on vääristynyt. Mutta mistä se johtuu? Johtopäätöksenä medialukutaitoni on täysin päivästä kiinni. Siihen vaikuttaa hyvin pitkälti mieliala ja asiat, jotka sillä hetkellä ärsyttävät.
Olen jopa mukautunut ajoittain Pasilan roolihahmo Kyösti Pöystiin. ”Jumalauta! En oo samaistunut! En halua samaistua tuohon sisältään pieneen paskiaiseen!” Pöysti on hyvinkin kriittinen mediaa kohtaan, ja se luo hänelle hyvän medialukutaidon. Tosin Pöystilläkin on heikot kohtansa: mainonnan uhri, asioihin luottaminen mielialan mukaan, liika kriittisyys, ihmisten liiallinen ennalta analysointi, liika itsetietoisuus, liika omaan ihmistuntemukseen luottaminen.
Omat tunteet ja mielialat pitäisi pitää median lukemisesta erillään. Olen huomannut, että samasta asiasta saatan peräkkäisinä päivinä olla täysin eri mieltä. Tämän ilmiön huomaan varsinkin pidemmällä aikavälillä. Olen muun muassa lukenut omia kärkeviä mielipiteitäni keskustelupalstoilla, jonka jälkeen on tehnyt mieli heittää täydellinen vastaväite itselleni! Nurinkurista:S
Tämä kuitenkin edustaa mielestäni kehittävää medialukutaitoa. Se aiheuttaa hämmennystä jopa itseni sisällä, mutta en kuitenkaan päädy provosoimaan mitään omien arvojeni vastaisesti. Turhimmat ihmiset blogeissaan ja keskustelupalstoillaan ovat ne, jotka käyttäytyvät huolettomasti kuin Paris Hilton tai rivipoliitikko. Miten esimerkiksi kehityt, kun toteat että ”ihmisten perusarvoihin kuuluu rehellisyys”. Tämän asian voi ajatella myös toisin: ”Ihmiset ovat huijareita. Joko ne huijaavat itseään tai toisiaan. Ihminen on pohjimmiltaan selviytyjä. Jos se tuntee elämänsä vaarantuneeksi, se osaa käyttää epärehellisyyttä selviytyäkseen. Ihminen oppii huijaamaan itseään siten, että luulee muunneltua totuutta faktaksi. Ihminen ei ole timantti. Ihmisen pitää keskittyä pitääkseen arvoista kuten rehellisyydestä kiinni. Ihminen onkin pohjimmiltaan raaka ja paska. Ja paskastahan ei saa konvehtia. Rehellisyyttä enemmän kehittäisin ensiksi empatiaa. Rehellisyydelle täytyy oppia jokin anti-itsekeskeinen syy.
Blogitekstien julkaisemisesta olen montaa mieltä. Tämä siksi, että blogitekstistä ei tarvitse ottaa mitään vastuuta eikä blogitekstien julkaisemista mietitä montaa päivää eri mielialoissa. Tämäkin teksti oli tässä mielessä huonoa kuin sairaalaruoka. ”Mutta mitä sitten?! Oma vika jos uskotte tähän skeidaan! Vaihtakaa sivua, jos ei kiinnosta! Mä en ala sit kuunteleen tai ottaan vastuuta, kun joku tulee avautuun mulle, että on loukkaantunu mun teksteistä.” …moi tältä erää…takaisin Pasilan ääreen;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
