...Syksyn sateen, siedän...
Tänään se on sitten tasan viikko siihen, kun pääsen haistelemaan Itävallan tarjoamia vuoristo-olosuhteita. Edessä kymmenen päivän raastava jäätikköleiri, jossa oma kroppa laitetaan koettelemaan ihmisen anatomian ja fysiologian rajoja. Täytyy kyllä sanoa, että tämän syksyisen pimeän, ja loputtomalta tuntuvan kiireen keskellä tulee leiri kreivin aikaan. Viime viikolla sorruin jo aloittamaan purkkiaurinkokuurin (D-vitamiinipillereitä). Tilannetta pahentaa se, että eilen lupauduin vielä kaiken kivan päälle aloittamaan karkkilakon!! WTF, Namimaiskis + Karkkilakko = Järjetön yhtälö (MOT).
Tuleva kaksi kuukautinen tulee olemaan minulle siis ristiriidan todistusta vastaesimerkein. Ennen käytin mottona, ei karkkia => ei elämän sisältöä. Motto on pakko todeta seuraavien viikkojen aikana vanhentuneeksi...Let's see what's gonna happen
Summasummarum: Jos elämä menee kerrankin ihan ok, ihminen pyrkii tilaan johon se on tottunut eli piinaavaan stressiin. No, stressihän on kehityksen edellytys;)
Jeps, sellasta tänään täältä Herwoodin sydämestä. Jatketaan hyvällä mielellä syksyn lehtiin liukastelemista, ja jatkuvan väsymyksen manaamista. Hyvälle tuulelle voitte itsenne viritellä etsimällä Spotifystä Grazy Little Thing Called Love - Michael Buble, have a nice evenin' :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti