Noniin. Onden (www.ondepohtii.blogspot.com) innoittamana erehdyin pohtimaan vaatimuksia opettajana olemisesta. Mitä opettajalta vaaditaan, mitkä pitäisivät olla opettajien perusarvot, pitäisikö olla yhteisiä arvoja, pitäisikö opettajilta vaatia kokonaisvaltaista esimerkillisyyttä???
Ei teitä mun mielipide kiinnosta, mutta...
Opettaja = Kansankynttilä
Opettajat pitäisi laittaa heti opiskelusta alkaen parempaan syyniin. Opettaja on yksi tärkeimmistä esimerkeistä lasten elämässä. Opettajalta siis vaaditaan hyviä elämänarvoja ja esimerkillisyyttä. Marginaalista kaksoiselämää opettaja periaatteessa voisi harrastaa, mutta koulussa pitäisi näyttää vain kansankynttiläpersoona. Mitä se tarkoittaa? No, mielestäni opettajan tekemisessä pitäisi erityisesti näkyä:
1. Toisten ihmisten kunnioittaminen, erityisesti vanhempien ikäkuntien
2. Yhteisön hyvinvoinnin korostaminen, ja yksilötarkastelun minimointi
3. Oma henkinen tasapaino (koulussa näkyvä itsetunnon vahvuus)
4. Oma fyysinen hyvinvointi (Ei tupakkaa, ei mässäilyä, ei epäterveellisiä tottumuksia)
5. Oman terveyden vaaliminen
6. Erilaisuuden hyväksyminen
Näistä 1, 2, ja 6 on opettajan aluille selvää. Kaikkea muuta kuin selvää on kuitenkin kohdat 3, 4, ja 5. Näitä eivät opettajaksi pyrkivät nää kovinkaan tärkeinä, tai eivät ole edes asiaa tältä kannalta ajatelleet. Mutta ei oikeesti!!! Jos jollain luokalla on koko ala-asteen ajan opettajana ihminen, joka polttaa, syö pikkuherkkuja päivän mittaan, kulkee 5km:n työmatkan omalla autollaan (ei käytä julkisia saati sitten pyöräilisi!), painaa toista sataa, ja rikkoo kerran vuodessa oman työtuolinsa, mutta syyttää siitä tuolin huonoa laatua, vaikka kaikki tietävät, että syy on yksinomaan opettajan ylipaino. Millainen kansankynttilä tämä on? Millaisia ovat liikuntatunnit? "Voitko opettaja näyttää tuon kärryn pyörän?"...
Häh, mun mielestä opettajat voisivat tunkea sanan "kansankynttilä" omaan ahteriinsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oijoi pakkohan tähän on kommentoida kun kerran ihan minun innoittamana :) Edelleen täytyy kyllä sanoa, että sun hieman kärjistävä tyyli on mahtavaa luettavaa kun ei jätä missään tapauksessa kylmäks!
VastaaPoistaIttellä saattaa ehkä vähän olla taipumusta epäterveellisiin elämäntapoihin (lähinnä epäterveellisen syömisen muodossa) ja sitä ei aina tuu ajatelleeks, että senkin suhteen vois antaa hyvää esimerkkiä oppilaille (tai ainakin tuleville oppilaille). Ei välttämäti tarvis ensimmäisenä lähteä työpäivän jälkeen Anttilaan ostamaan karkkipussia niinkuin allekirjoittaneella on usein tapana :)
Toinen seikka minkä eteen joudun eilen oli se, että halusin kiireellä päästä harjoittelukoululleni, mutta koulun edessä on liikennevalot ja niissä punanen ukko. Mitä teen?? Täyty vaan odotella vihreää miestä.
Hyviä pointteja kansankynttilänä olemisesta, pitäs opettajienki muistaa vähintään kohtuus jos ei ihan pysty itteään hillihtemään :)
Muuten: mitä tulee siihen henkiseen vs. fyysiseen väkivaltaan ni heräs seuraavaa pohdiskelua: muistan omien vanhempien metodin, jossa sapiskaa annettiin kun sillä oli uhkailtu. Jälkeenpäin asiasta saatettii puhua ja kaikki oli hyvin, eikä minusta tietääkseni kauhean kieroa miestä ole kasvanut. Kuinkahan paljon pahempaa vahinkoa ois tehny jos porukat ois solvannu mua ja jättäny sen koivuniemen herran vähemmälle?
Thanks for the comments! Mä tykkään keksiä asioista jonkin konkreettisen esimerkin...ja toi sun liikennevaloristeys oli sairaan hyvä esimerkki juurikin tähän aiheeseen.
VastaaPoistaMe voitais puhua myös opettajan esimerkillisyydestä esim. ajattelijana...mutta sellainen esimerkki saisi aikaan vain abstraktia pohdintaa, joka ei loppujen lopuksi auttaisi ketään. Liikennevaloristeys, tupakanpoltto, autolla kaahailu koulusta pois lähtiessä, julkisten kulkuvälineiden suosiminen, ja oma fyysinen hyvinvointi ovat KONKREETTISIA esimerkkejä, joten käyttäkäämme niitä!